Kääntykää, palatkaa

Vielä nytkin Herra sanoo:
- Kääntykää minun puoleeni,
tehkää niin koko sydämestänne,
paastotkaa, itkekää ja valittakaa.
Repikää rikki sydämenne,
älkää vaatteitanne.
Palatkaa Herran, Jumalanne, luo,
sillä hän on anteeksiantava ja laupias,
hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri.
(Joel. 2: 12-13)

Paastoon liittyvä katumus ja kilvoittelu herättää herkästi varsin negatiivisen mielikuvan. Jos vilpittömästi kääntää katseen omiin puutteisiinsa ja rehellisesti tunnustaa, missä on mennyt vikaan, piilee siinä itsesäälin ja tehtyjen vääryyksien märehtimisen vaara.

Paastonaika kutsuu meitä tutkimaan itseämme, raivaamaan tilaa elämän syvemmälle pohdiskelulle. Paasto tarjoaa mahdollisuuden siivota sivuun asioita, jotka sitovat meidän aikaamme ja ajatuksiamme, mutta eivät rakenna meitä, eivätkä vie meitä lähemmäs Jumalaa.

Itsensä tarkastelu totuudellisesti saattaa aiheuttaa profeetta Joelin kuvaamaa itkua ja valitusta. Oman pahuutensa kohtaaminen repii sydämen rikki. Tai kenties se vain osoittaa, miten rikki sydän jo on.

Paaston tarkoitus ei kuitenkaan ole oman huonouden surkuttelu ja synnintunnossa piehtarointi, vaan kääntyminen Jumalan puoleen. Ei Jumala tahdo meidän keskittyvän virheisiimme, hän tahtoo, että kohtaamme ne, jotta ymmärrämme tarvitsevamme häneä, jotta palaisimme hänen luokseen ja antaisimme hänen vaikuttaa meissä rakkaudellaan ja hyvyydellään.