Tämän viikon teemana on Jeesus, Pahan vallan voittaja. Pahuutta näkyy ympärillä paljon, uutiset ovat täynnä kertomuksia toinen toistaan karmivammista tapahtumista. Nykyisin tapahtumia sanoitetaan usein psykologisin termein ja teon vääryys saattaa jäädä kokonaan käsittelemättä. Koettua kärsimystä ei kuitenkaan poista se, että teolle löytyy syy ja selitys.
Pahuuden tulva uutisissa luo helposti sen kuvan, että pahuus on jotain ulkopuolella olevaa, toisten ominaisuus, ei minun. Ajallemme tyypillinen ulkoistaminen toimii tässäkin, on turvallisempaa sijoittaa pahuus oman itsensä ulkopuolelle ja keskittyä suojautumaan siltä. Turvallisuusala on bisneksenä jatkuvasti laajentuva, sillä turvallisuutta on helppo markkinoida, pelko myy.
Kuitenkin pahuutta ja pimeyttä löytyy jokaisesta ihmisestä, vaikka se toki ilmenee eri tavoin. Siinä, missä yksi ajattelee tai puhuu pahaa, toisen teoissa pahuus saa väkivaltaisia, jopa hengenvaarallisia muotoja. Kuitenkin siemen elämää vastaan toimimiseen on jokaisessa meissä. Toisten kohdalla tuo siemen vain saa enemmän ravintoa ja kasvaa siksi suurempaan mittaan.
Jeesus kantoi pahuuden itsessään, ruumiissaan. Hän kärsi sekä fyysisen kivun että epäinhimillistämisen ja häpäisyn. Jeesus alistui pahuudelle kuolemaan asti - ja voitti sen. Hän ei elämänsä aikana itse sortunut myöskään kiusauksiin tehdä pahaa, vaan taisteli sitä vastaan.
Pahuuden voittajalla, Vapahtajalla, on valta vapauttaa sinut sekä sinun omasta pahuudestasi, sisimmän pimeydestä, että siitä pahuudesta, jonka uhriksi olet ehkä joutunut. Viha, katkeruus ja kosto eivät tuota mitään hyvää, vaan jatkavat pahan kierrettä ja siirtävät kärsimystä jonkun toisen kannettavaksi. Ainoa ratkaisu pahan voittamiseen on anteeksianto ja hyvän puolesta toimiminen.
